Asenteet yhteiskunnassa ovat koventumassa ja erilaisuutta on yhä vaikeampi sietää. Eri mieltä oleminen nähdään helposti veneen keikuttamisena. Valtakunnan politiikassa on meneillään ikävä vastakkainasettelu eikä pelkästään lähestyvien vaalien vuoksi. Entä miten kirkon sisällä arvot ja asenteet? Suvaitaanko erilaisia näkemyksiä?
Kirkon sisällä perinteiset, vähemmistöön kuuluvat herätysliikkeet on toisinaan nähty uhkana. Onko ilmiö osa yhteiskunnan yleistä maallistumista ja pitäisikö kaikkien sopeutua enemmistön näkemyksiin, demokratian nimissä?
Nähdäänkö perinteisesti ajattelevat kirkon kehittymisen jarruna?
Pirkkalassakin on noussut keskusteluun se, onko kirkko liberaali vai konservatiivinen. Mitä liberalisoitumisella ymmärretään? Kun puhutaan kirkon liberalisoitumisesta, sillä usein ymmärretään uskonnollisen ajattelun muuttumista vapaamielisemmäksi, yksilökeskeisemmäksi ja modernia yhteiskuntaa myötäileväksi. Toiset näkevät sen positiivisena ja taustalla vaikuttaa ajatus, että evankeliumia halutaan välittää kielellä, jota nykyihmiset ymmärtävät. Nykynuorten – ja monen aikuisenkin – on joskus vaikea ymmärtää vaikeaselkoista kieltä ja vanhahtavia sanoja, mutta ratkaisu siihen ei ole oikaista merkityksiä ja vesittää Raamatun ydinsanomaa.
Itse koen, että evankeliumia ei ole tarkoitettu pehmennettäväksi omien toiveidemme ja tarpeidemme mukaiseksi. Meidän elämässämme pitäisi vaikuttaa absoluuttinen oikea ja väärä, jota ei voisi valikoivasti pilkkoa osiin ja käyttää itselleen sopivissa tilanteissa. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, voimme ajautua arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen tai poliittisen enemmistön tahtotilan mukaan.
Moraali ja oikeudenmukaisuus näyttävät kuitenkin olevan alisteisia yhteiskunnan muutoksille. Voiko Raamatusta ottaa vain osia ja jättää ”ikävät” kohdat vanhentuneina pois? Eräs ystävä totesi kerran, että jos tuntee Kirjoittajan, ymmärtää myös hänen tekstinsä.
Ilman julistusta synnistä ja armosta ei kristillistä kirkkoa ole olemassakaan.
Luottamustehtävään valituilla on paljon valtaa siihen, mihin suuntaan kirkon toiminta, opetus ja varojen käyttö lähivuosien aikana suuntautuu. Mielestäni kirkon asioista päättävien tulisi sitoutua Raamattuun ja sen muuttumattomaan sanomaan, jotta kirkon varsinainen tehtävä, evankeliumi ja sanoma pelastuksesta saavuttaisi kuntalaiset.
Jos kirkossa puhutaan samoista asioista kuin päivän uutisissa, miksi ihmiset menisivät kirkkoon? Saako jatkossa puhua synnistä? Tarvitseeko hyvinvointiyhteiskuntamme enää kristillisiä arvoja? Koen, että elämme vedenjakajalla. Haluammeko muuttaa Raamatun sanomaa vastaamaan tämän ajan asenteisiin ja arvoihin vai uskaltaisimmeko antaa Raamatun sanoman muuttaa maailmaa?